Kognitio – mielen sisällöt

Kognitio käsittää ne mielemme sisällöt ja prosessit, joilla keräämme, koemme, tulkitsemme, ymmärrämme ja käsittelemme tietoa sekä kokemuksen omasta tiedonkäsittelystämme.  Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa tarkkaavaisuutta ja aistihavaintojen käsittelemistä, oppimista, muistiin painamista ja muistista palauttamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista, päättelyä, mielikuvien käsittelemistä, ajattelua, tietoisuutta, ongelmanratkaisua ja luovuutta, päätöksentekoa ja kaikkien näiden omien sisäisten ajatteluprosessiemme havaitsemista ja arvioimista.

 kognitio, kognitio psykologia, metakognitio, aivot, tarkkaavaisuus, muisti, tiedonkasittely

Edellisessä kirjoituksessa paneuduttiin aivojen toiminnan osa-alueisiin ja todettiin aivojen olevan kaiken toimintamme perusta, viestien välittäjänä ja “laskentakoneena” toimiva alusta. Kognitio taas kuvaa näiden aivojen toimintojen kokemuksellista sisältöä, sitä mitä mielessämme tapahtuu, kun aivot työskentelevät. Tässä kirjoituksessa käydään lyhyesti läpi kognition tärkeimpiä osa-alueita.

Kognition kokonaisuutta eli havaintojen, tarkkaavaisuuden ja tiedonkäsittelyn välistä suhdetta on klassisesti kuvattu Ulrich Neisserin (1976) kuvaaman havaintokehän avulla:

  1. Havaintojen ja kokemusten varaan rakentuneet sisäiset mallimme ohjaavat ja suuntaavat havainnointiamme.
  2. Näin ollen teemme vain tietynlaisia havaintoja ja saamme vain tietynlaista tietoa.
  3. Saatu tieto joko muokkaa tai vahvistaa olemassa olevia sisäisiä malleja, jotka edelleen ohjaavat havainnointiamme.

Mielemme pyrkii rakentamaan meille mahdollisimman johdonmukaisen ja yhtenäisen kokemuksen ulkomaailmasta. Kun kohtaamme tilanteita tai tietoa, joka ei sovi tähän kokemukselliseen kokonaisuuteen, ajaudumme eräänlaiseen kriisiin, jossa joudumme joko muuttamaan kokemustamme ja sovittamaan siihen saamamme uuden tiedon, tai selittämään sen niin, että voimme säilyttää yhtenäisyyden tunteen. Mm. tästä syystä kognitiomme on varsin altis kompastumaan erinäisiin sudenkuoppiin ja vääristymiin.

Tarkkaavaisuus ja havainnot – näen, kuulen ja koen

Kognition ensimmäisenä askeleena on havaintojen kerääminen ympäröivästä maailmasta. Pystymme vastaanottamaan ja käsittelemään vain pienen osan siitä, mitä ympärillämme tapahtuu ja siksi joudumme jatkuvasti suuntaamaan huomiotamme niihin kohteisiin, joista tarvitsemme tietoa (esim. mielenkiintoisen blogitekstin lukeminen) tai joista luulemme tarvitsevamme lisää tietoa (esim. tarkkaavaisuuden suuntautuminen yllättävään kovaan ääneen tai näkökentän laidalla vilahtavaan liikkeeseen). Tarkkaavaisuus toimii havaintojemme kohdistimena ja suuntaa havaintoihin käyttämiämme aisteja (näkö, kuulo, haju, maku, tunto jne.) näihin kohteisiin.

Lisäksi samanaikaisesti kun tarkkaavaisuus pyrkii varmistamaan keskittymisen yhteen tai muutamaan lähteeseen, pyrkivät muut tiedonkäsittelyn prosessimme (ja sisäiset mallimme) ylläpitämään meille yhtenäistä ja jatkuvaa kokemusta ulkomaailmasta. Käytännössä tästä seuraa se, että havaintomme eivät useinkaan tuota täysin luotettavaa tietoa ulkomaailmasta. Hauskimmin tämän voi todeta erilaisten optisten harhojen avulla.

Muistin varassa

Kun olemme keränneet havaintojamme ympäristöstämme, siirrymme sen käsittelemiseen. Tähän tarvitsemme muistiamme eli kykyämme luokitella, varastoida, säilyttää ja palauttaa keräämiämme ja kokemiamme aistimuksia ja tietoja. Muisti toimii perustana monelle muulle tiedonkäsittelyn osa-alueelle, kuten oppimiselle ja päätöksenteolle.

Muisti jakautuu karkeasti kolmeen osa-alueeseen: sensorinen, lyhytkestoinen ja pitkäkestoinen. Sensorinen muisti on ikään kuin välivarasto aistihavainnoille, lyhytkestoinen muisti toimii aktiivisen tiedonkäsittelyn välineenä ja pitkäkestoinen muisti varastona muistamillemme asioille. Kuten havainnot, myös muisti on altis erilaisille virheille ja vääristymille.

kognitio, kognitio psykologia, metakognitio, aivot, tarkkaavaisuus, muisti, tiedonkasittely

Järki ja tunteet

Historiallisesti kognitiota on tarkasteltu nimenomaan ajattelun ja rationaalisen järjen sisältöinä. Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin tullut yhä selvemmäksi, miten tunteet vaikuttavat eri kognition osa-alueisiin.  Vaikuttaa ilmeiseltä, että kognitio ja emootio, “järki” ja “tunteet” ovat tiukasti toisiinsa nivoutuneita, joskin erillään toimintaamme ohjaavia järjestelmiä. On muun muassa osoitettu, että näköhavaintoja prosessoidaan voimakkaammin jos niihin liittyy voimakas tunnelataus (1) ja että pystymme käsittelemään tehokkaammin lyhytkestoisessa muistissamme positiivisesti latautuneita, kuin negatiivisesti latautuneita sisältöjä (2).

Arkisemmin asiaa voisi miettiä vaikka niin, että siinä missä ajattelu antaa meille vaihtoehtoja reagoida eri tilanteisiin, tunteet ovat liikkeellepaneva voima. Ilman tunnereaktiota meidän on hyvin vaikea tehdä päätöksiä. Voimme esim. lounasravintolassa järkeillä loputtomiin eri vaihtoehtojen välillä, punnita niiden terveellisyyttä ja eettisyyttä, mutta loppujen lopuksi päätöksen saa aikaiseksi se, mitä meidän tekee sillä hetkellä mieli ja mistä me pidämme.

Metakognitio – tajuan että tajuan

Viimeiseksi katsomme vielä tietoisuutta omasta kognitiosta. Kykyä hahmottaa ja tarkastella omaan ajatteluun, oppimiseen ja tietämiseen kuuluvia prosesseja kutsuttaan metakognitioksi. Taitojen tasolla tämä tarkoittaa sitä, miten hyvin osaamme arvioida ja tarvittaessa sopeuttaa omia ajattelu- ja oppimiskykyjämme. Metakognitioon liittyy myös kyky ymmärtää ja hahmottaa muiden sisäisiä prosesseja, eli se on läheistä sukua mentalisaatiolle.

Elämme maailmassa, jossa ulottuvillamme on rajattomasti tietoa, havainnoitavaa, muistiin painettavaa, opittavaa ja ajateltavaa. Kyky havainnoida ja arvioida oman tiedonkäsittelyn toimintaa, rajallisuutta ja mahdollisuuksia on äärimmäisen arvokas oman menestyksemme ja hyvinvointimme edellytys.

 

Kirjoittaja: Simo Levanto (PsM) on työterveyspsykologi ja työelämän psykologisten ilmiöiden asiantuntija.

Lähteet:

1 Padmala S, Pessoa L (2008) Affective learning enhances visual detection and responses in primary visual cortex. J Neurosci 28:6202-6210.

2 Perlstein WM, Elbert T, Stenger VA (2002) Dissociation in human prefrontal cortex of affective influences on working memory-related activity. Proc Natl Acad Sci U S A 99:1736-1741.

Kuvat: Pixabay

One thought on “Kognitio – mielen sisällöt

  1. Päivitysilmoitus: Tunteet – PSYKOLOGIAA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s