Kehityksen vaaka – näkökulma ihmisen psykologiseen kehitykseen

”Matti on hyvin energinen 2. luokkalainen poika. Hänellä on lämpimät suhteet perheenjäseniinsä, äitiin, isään ja 6-vuotiaaseen pikkusiskoon, minkä lisäksi hän viettää paljon aikaa isovanhempiensa luona. Koulussa hän pärjää ihan hyvin, joskin opettajan mukaan hänellä on ajoittain vaikeaa keskittyä käsillä oleviin tehtäviin. Matilla on kaksi hyvää ystävää koulussa.”

Kuulostaako tutulta? Keksityn esimerkkimme lapsi Matti vaikuttaa tämän perusteella tavalliselta kouluikäiseltä lapselta. Hänen elämässään on paljon hyvää, mutta myös joitakin pulmia, jotka näkyvät erityisesti ongelmina koulutöihin keskittymisessä. Miten Matin elämä mahtaa sujua tästä eteenpäin, nuoruusikään ja aikuisuuteen?

kehitys, kehityspsykologia, lapsuus

Asiaa voidaan lähestyä kehityspsykologisesta näkökulmasta. Kehityspsykologia on psykologian erityisala, jossa tutkitaan ihmisen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä lapsuudesta aina aikuisikään ja vanhuuteen saakka. Kuten voinette aavistaa, ihmisen psykologiseen kehitykseen liittyviä seikkoja ja näkökulmia on olemassa lukematon määrä, joten aihe on liian suuri kokonaisuudessaan käsiteltäväksi yhdessä blogitekstissä. Olenkin valinnut tähän tekstiin tietyn kehityspsykologisen näkökulman, josta arvelen teille lukijoille olevan eniten hyötyä. Aiheesta enemmän kiinnostuneille suosittelen tutustumista tämän tekstin loppuun koottuun lähdekirjallisuuteen.

Monen tekijän summa

Ihmisen psykologiseen kehitykseen vaikuttaa yhtäaikaisesti valtava määrä erilaisia tekijöitä. Kehityksen kannalta merkittäviä ovat muun muassa geneettiset ja perinnölliset tekijät, synnynnäinen temperamentti, raskausaikaan ja synnytykseen liittyvät tekijät, terveys ja sairaudet, perhesuhteet, ystävyyssuhteet ja erilaiset elämänkokemukset. Kaikki nämä voivat toimia myönteistä kehitystä tukevina tekijöinä (voimavarat) tai sitä mahdollisesti haittaavina (riskitekijät). Palaten alun esimerkkilapseemme Mattiin, hän voi olla temperamentiltaan muita luokkansa lapsia vilkkaampi ja häiriöherkempi, sekä hänellä voi olla perinnöllinen alttius tarkkaavuuden pulmille. Nämä voivat toimia erityisesti koulun ongelmille altistavina riskitekijöinä. Hänellä on kuitenkin lämpimät suhteet perheenjäseniinsä sekä isovanhempiin, minkä lisäksi hänellä on kaksi hyvää ystävää koulusta. Nämä voivat puolestaan toimia myönteistä kehitystä tukevina voimavaroina.

Ihmisen psykologista kehitystä voidaan karkeasti verrata vanhanaikaiseen vaakaan, jossa voimavarat ovat painoina toisessa päässä ja riskitekijät toisessa: todennäköisyys myönteiselle kehitykselle Matilla tästä eteenpäin kasvaa, kun voimavarat painavat enemmän kuin riskitekijät. Luonnollisesti tämä toimii myös toisinpäin: todennäköisyys hyvinvoinnin pulmille ja kehityksellisille vaikeuksille kasvaa, kun riskitekijöitä on enemmän kuin voimavaratekijöitä. Ihmiselämän luonteesta johtuen vaaka tuskin koskaan pysyy kovin vakaasti paikoillaan, vaan sen asento muuttuu elämän sisällön mukana. Vaaka ja sen painot eivät myöskään ole tyhjiössä, vaan niihin voidaan tietoisesti vaikuttaa. Me ja lapsemme emme siis ole vain tuulen riepottelemia Nasuja, vaan paljonkin voidaan tehdä myönteisen kehityksen tukemiseksi.

Miten vaakaan vaikutetaan?

Myönteisen kehityksen tukeminen voidaan karkeasti jaotella kahteen eri lähestymistapaan:

  1. voimavaratekijöiden vahvistaminen ja tukeminen
  2. riskitekijöihin puuttuminen.

Myönteistä kehitystä tukevien voimavarojen lisääminen voi tapahtua monin eri tavoin. Eräs hyvin keskeinen suojaava tekijä on lämmin ja turvallinen suhde vanhempiin ja muihin läheisiin ihmisiin. Varhaisten vuorovaikutuskokemusten on havaittu luovan pohjaa sille, miten ihminen myöhemmin elämässä luo suhteita muihin ihmisiin, joten rakkautta, hoivaa ja lämpöä lapsuudessa kokenut ihminen jakaa sitä todennäköisemmin myös muille. Näin ollen lapsen myönteistä kehitystä voi tukea kiinnittämällä huomiota läheisten ihmissuhteiden laatuun ja tukemalla niitä. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä suurempi merkitys on ystävillä, opettajilla ja esimerkiksi valmentajilla.

Vuorovaikutuksen lämpimyyden lisäksi on tärkeää, että lapselle asetetaan sääntöjä ja rajoja, koska pieni lapsi ei vielä itse osaa säädellä omaa toimintaansa. ”Rajoja ja rakkautta” sopivassa suhteessa sisältävä kasvatustyyli on täten voimavara, jonka myötä lapsi oppii kasvaessaan itse säätelemään omaa toimintaansa. Tällöin nuoruudessa ja aikuisuudessa ylhäältä annettuja sääntöjä ja rajoitteita ei enää niin paljoa tarvita. Ylipäätään kaikenlaisten myönteisten kokemusten lisääminen sekä lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen lisäävät todennäköisyyttä suotuisalle kehitykselle.

kehitys, kehityspsykologia, lapsuus

Aina pelkkä voimavarojen vahvistaminen ei kuitenkaan riitä. Toisinaan lapsen elämään liittyy painoarvoltaan suuria riskitekijöitä, jotka eivät ratkea vain hyviä kokemuksia ja lämpimiä ihmissuhteita lisäämällä. Tällaisia riskitekijöitä voivat esimerkiksi olla kehitykselliset viiveet ja -häiriöt, sairaudet, menetykset ja muut vaikeat kokemukset sekä ihmissuhdepulmat. Kaikki nämä tekijät nostavat riskiä kehityksellisille vaikeuksille myöhemmin elämässä, jos niihin ei puututa. Kaikkia näitä asioita on kuitenkin mahdollista työstää siten, että niiden painoarvo ja kielteinen vaikutus pienenevät.

Jos vanhempi tai muu aikuinen huomaa lapsella olevan jokin hätänä, tärkeintä on ensin pysähtyä miettimään, mistä on kyse. Varhaisia merkkejä jostakin pulmasta voivat olla esimerkiksi Matin pulmat koulunkäynnissä. Epäilyjä lapsen mahdollisista pulmista ei kannata jäädä hautomaan mieleensä, vaan ottaa asia puheeksi lapsen kanssa ja muiden hänelle tuttujen aikuisten kanssa. Usein pulmat ratkeavat sillä, kun yhdessä selvitetään, mikä lapsella on hätänä, ja pyritään tarjoamaan hänen sillä hetkellä tarvitsemaansa tukea. Paras lopputulos saavutetaan usein sillä, että lapsen elämän tärkeät aikuiset toimivat asian suhteen yhteistyössä. Esimerkiksi Matin kouluvaikeuksien tukemiseksi hänen vanhempansa ja opettajansa voivat miettiä ratkaisuja ja toimia yhdessä niiden toteuttamiseksi.

Toisinaan riskitekijät ovat kuitenkin niin suuria, etteivät vanhemmat yhdessä opettajankaan kanssa pysty asiaa ratkaisemaan, esimerkiksi vaikeista kehityksellisistä häiriöistä puhuttaessa. Tällöin kannattaa heti lähteä selvittämään, mistä olisi mahdollista saada apua arjen sujuvoittamiseksi, esimerkiksi neuvolasta tai terveysasemalta. Lähes aina asioille on mahdollista tehdä jotain, sillä nykyään erilaisia tuen muotoja on tarjolla lukematon määrä. Tarvittavat tukitoimet on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, sillä silloin niistä saa eniten hyötyä. Sama pätee myös aikuisiin.

Kehitys ei lopu koskaan

Vaikka tässä tekstissä on puhuttu pääasiassa lapsuusajan kehityksestä, kannattaa pitää mielessä, että kehitystä tapahtuu koko ihmisen eliniän ajan aina vanhuuteen saakka. Tämä takaa sen, ettei ihmisen elämän suuntaa lyödä lukkoon lapsuudessa, vaan se voi muuttua moneen kertaan myös aikuisiällä. Viitaten aiempaan vaakaesimerkkiin, ihmisen elämän aikana painolastia kertyy jatkuvasti sekä voimavarojen että riskitekijöiden vaakakuppiin. Kehitykseen vaikuttavat tekijät ovat myös jatkuvasti yhteydessä toisiinsa ja ne muodostavat erilaisia yhdistelmiä. Nämä yhdistelmät vaikuttavat siihen, millaisiin tilanteisiin ihminen elämänsä aikana hakeutuu ja miten hän niihin suhtautuu. Yksilöllinen voimavarojen ja riskitekijöiden summa vaikuttaa myös siihen, onko yksittäinen kehitykseen vaikuttava tekijä suotuisa vai haitallinen. Esimerkiksi vastuullinen ja vaativa työ voi olla suotuisa ja inspiroiva tekijä ihmiselle, jolla on riittävä älyllinen kapasiteetti sekä onnistumisen kokemuksia aikaisemmista vastaavista tilanteista. Sen sijaan häiriöherkän, ahdistuneisuuteen taipuvaisen temperamentin omaava ja vastaavissa tehtävissä aikaisemmin heikommin menestynyt ihminen voi kokea saman työn äärimmäisen kuormittavaksi, jolloin se aiheuttaa stressiä ja on siten kehityksellinen riskitekijä.

kehitys, kehityspsykologia, lapsuus

Ihmisen psykologinen kehitys on lukemattomien tekijöiden summa. Tästä johtuen meidän on mahdotonta varmuudella sanoa, miten nyt 2-luokkalaisen Matin elämä sujuu tästä eteenpäin. Onneksi myönteistä kehitystä voi tukea lukemattomin eri tavoin – sekä nyt että myöhemmin Matin elämässä.

 

Kirjoittajat:

Pia Jussila on perheneuvolassa psykologiharjoittelua suorittava maisterivaiheen opiskelija, joka on kiinnostunut lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä sekä ympäristöpsykologiasta.

Tino Karolaakso on psykologi, yksityinen ammatinharjoittaja työterveydessä ja psykologian jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa

Kuvat: Unsplash

Lähteet:

Kumpulainen, K., Aronen, E., Ebeling H., Laukkanen, E., Marttunen. M., Puura, K., & Sourander, A. (toim.) (2016) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria (1. painos) Helsinki: Duodecim.

Metsäpelto, R.-L., & Feldt, T. (toim.) (2010) Meitä on moneksi – Persoonallisuuden psykologiset perusteet (2. painos). Jyväskylä: PS-kustannus.

Nurmi, J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L., & Ruoppila, I. (2008). Ihmisen psykologinen kehitys (1.–3. painos). Helsinki: WSOY.

Katso myös: http://www.terveysportti.fi/xmedia/shp/shp00964/alalinkki_5.1_taulukko.html (Haettu 20.1.2018)

One thought on “Kehityksen vaaka – näkökulma ihmisen psykologiseen kehitykseen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s