PSYKOLOGINA LASTENSUOJELUSSA

kaksi lasta supersankariasut päällään

Lastensuojelun asiakkaat

Lastensuojelun toimenpiteenä sijoitus kodin ulkopuolelle toimii yleensä viimesijaisena auttavana keinona, jota ennen perhettä on yritetty tukea monin eri tavoin. Lastensuojelun asiakkuus voi kuitenkin alkaa myös kiireellisenä ja olla seurausta äkillisestä ja odottamattomasta elämänkriisistä, joka voi kohdata ketä vain.

Sijoitus alkaa 1–2 kk arviointijaksolla, jonka aikana moniammatillisesti arvioidaan lapsen/nuoren mahdollisuutta palata kotiin lyhyemmän hoitojakson jälkeen tai vaihtoehtoisesti jatkoa pitempikestoiseen sijoitukseen. Tavoitteena on aina, että asiat ovat sijoituksen lopussa paremmin kuin sen alkaessa. Psykologeja toimii vastaanottolaitosten työryhmien tukena ja laitoshoidon puolella lastenkodeissa, sekä myös perhetyössä sijaisperheiden kanssa.

Lastensuojelun asiakaskuntaan kuuluu hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä. Joissakin taustalla on vanhempien pitempikestoista pahoinvointia, mielenterveysongelmia tai päihteiden käyttöä, jolloin lapsen/nuoren kasvuympäristö on asettanut kehitykselle haasteita. Joskus lasta tai perhettä koettelee yksittäinen raju kokemus, joka voi suistaa elämän raiteiltaan.

Lapsen/nuoren käytösoireet ja päihteiden käyttö voidaan tätä taustaa vasten nähdä reaktioina ympäristöön olosuhteisiin tai reaktiona tapahtumiin hänen elämässään. Joskus lapsen toiminnan takaa löytyy syitä, jotka ovat järkeviä hänelle, mutta joita aikuisten on ollut mahdoton nähdä. Keskusteluissa psykologin kanssa voidaan joskus löytää näitä syitä. Perheen tilanne saattaa kriisiytyä myös lapsen/nuoren voimakkaan oireilun myötä, kun vanhemmuuden voimavarat eivät riitä vastaamaan koventuneisiin haasteisiin, vaan tarvitaan ulkopuolista tukea.

Erilaiset elämänkriisit voivat koetella perheitä ja niiden jäsenten jaksamiskykyä. Perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet voivat muotoutua pahoinvointia aiheuttaviksi ja ylläpitäviksi. Tällöin lastensuojelun psykologiaan kuuluu yrittää ymmärtää perheen vuorovaikutussuhteita, syitä niille sekä hakea keinoja perheenjäseniä tukevampaan kommunikaatioon.

lapsia köydenvetokilpailussa

Elämää lastensuojelussa

Kun päädytään lapsen/nuoren sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, on ensin tarkoitus rauhoittaa ja pysäyttää tilanne. Kuullaan perhettä, mitä on tapahtunut ja miten tätä perhettä voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Pohjan hoidolle luovat arjen rakenteet: riittävä uni, hygieniasta huolehtiminen ja ravitseva ruoka.

Kokemuksellisesti ensisijaista on turvallisuuden tunteen luominen: ei ole mitään hätää, olet turvassa. Koulunkäynnin jatkumista tuetaan. Lapsi/nuori saa omaohjaajan, joka pääsääntöisesti vastaa tämän asioista. Vanhemmille voidaan asettaa omat työntekijät. Koko perhettä pyritään osallistamaan prosessiin. Hoitohenkilöstö kokonaisuutena muodostaa vakaan ja kannattelevan ympäristön. Välittävä huolenpito ja tarvittavien rajojen asettaminen kulkevat käsi kädessä. Tärkeintä on pyrkimys yhteyden luomiseen. Tällä tavoin on mahdollista saada ja tuottaa uudenlaisia korjaavia kokemuksia, joiden perustalle rakentaa uutta käsitystä itsestään ja maailmasta.

Kohtaamisia lapsen ja perheen kanssa ohjaava ns. terapeuttinen asenne on lämmin, hyväksyvä, utelias ja empaattinen. Näin arjesta itsestään tulee hoidollista ja hyvinvointia rakentavaa. Olennaista on aito välittäminen ja kuulluksi tuleminen. Psykologi tukee lastensuojelun työryhmiä tällaiseen asenteeseen. Lapsen psyykkisille kokemuksille osoitetaan ymmärrystä ja hoitavan henkilöstön läsnä ollessa pyritään löytämään syitä lapsen toiminnan takana. Lapsen kokemuksen hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita kaiken käyttäytymisen hyväksymistä. Turvalliset säännöt ja niiden opettelu ovat iso osa arjen turvallista struktuuria.

neljä lasta rivissä, vain kengät näkyvät

Mitä psykologi tekee lastensuojelussa?

Psykologille on selkeä tarve lastensuojelussa. Laaja-alainen teoreettinen tietotaito psyyken rakenteista ja kehityksestä, kyky hahmottaa tilanteessa eniten hyvinvointia lisäävät toimenpiteet ja taito ohjata ja tukea lasta hoitavia aikuisia tekevät psykologista tarpeellisen hoitotiimin jäsenen.

Psykologi työskentelee sekä lapsen/nuoren että vanhempien kanssa. Tavoitteena ei ole hoitaa lasta, vaan koko perhettä. Lastensuojelutyö on intensiivistä ja omaohjaajat sekä koko hoitoyhteisö saavat työhönsä tukea psykologilta. Psykologi konsultoi ja kouluttaa henkilökuntaa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat sijoituspäätöksistä vastaavat sosiaalityöntekijät. Usein hoidossa on mukana myös psykiatrian puolen tahoja ja koulun kanssa pyritään jatkuvaan yhteistyöhön.

Psykologin työtehtäviin kuuluvat psykologiset tutkimukset ja arviointi sekä tukikeskustelut lapsen kanssa. Keskustelut ovat usein luonteeltaan terapeuttisia. Niissä pyritään lyhyissäkin ajoissa saamaan muutosta aikaan psykoterapeuttisin keinoin asiakkaan tilanteessa ja vähentämään pahoinvointia sekä lisäämään hyvinvointia.Perhettä voidaan tavata kokonaisuutena sisäisten suhteiden vakauttamiseksi ja perheen tukemiseksi. Psykologin rooli on myös tuoda lapsen ääntä esiin tapahtumien keskeltä ja tarjota hoitoyhteisölle erilaisia näkökulmia tilanteisiin. Lastensuojelussa työskennellään monenlaisten traumaattisten asioiden äärellä ja ristiriitaisten tunteiden kanssa. Käsissä ovat kokonaiset elämät, joten työkenttä on laaja.

Lastensuojelun psykologit eivät valitse asiakkaitaan eivätkä palauta lähetteitä muille tahoille. Joskus lastensuojenlupsykologin työhön kuuluu yrittää työstää asioita, jotka muiden toimijoiden kanssa eivät ole onnistuneet. Lastensuojelulaitoksen struktuuri saattaa luoda tähän mahdollisuudet. Tärkeää on yhteydenpito lapsen aiempien ja nykyisten hoitotahojen kanssa.

Joskus lastensuojelun asiakkaat ymmärtävät pysäyttämisen olleen heille tarpeellista vasta vuosia asiakkuuden päättymisen jälkeen. Lastensuojelupsykologin työhön kuuluu antaa asiakkaalle niin hyvät tulevaisuuden avaimet, kuin sillä hetkellä on mahdollista. Kokemus luottamuksen syntymisestä, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulosta, voi luoda pohjaa uudenlaiselle tulevaisuudelle.

Kirjoittajat:

Tuomas Hakamäki – Lastensuojelun nuorten kriisipsykologi

Outi Olakivi – Lastenkodissa työskennellyt psykologi

Kuvat: Unsplash

Luettavaa:

Daniel A. Hughes, Kiintymyskeskeinen vanhemmuus

Arthur Becker-Weidman ja Deborah Shell (toim.), Auta lasta kiintymään

Sue Gerhardt, Rakkaus ratkaisee